Tarinoita Nauhasta

Olin aina moniongelmainen lapsi. Meillä oli tiivis perhe, mulla on kolme nuorempaa sisarusta, vanhemmat on edelleen naimisissa eikä meillä koskaan ryypätty kotona. Olin jo nuorena tosi vihainen ja pahoinvoiva, sain selittämättömiä raivareita jos asiat ei menny niinkuin mä halusin. Koulussa en pystynyt sopeutumaan vaan häiriköin muita oppilaita. Tutustuin ala-asteella toiseen samanlaiseen poikaan jolla oli paljon vanhempia kavereita ja aloin viettää niiden kanssa aikaa. Aika nopeasti tuli rööki ja kalja kuvioihin ja olinkin ensimmäisen kerran humalassa 10-vuotiaana. En koskaan tykännyt ryyppäämisestä mutta tein sitä silti koska sen avulla pystyin liittymään siihen porukkaan. Varastelin kotoa rahaa isoja summia rahaa ja kaupoista karkkia ja kaljaa ja tupakkaa. Koulu meni kokoajan huonommin ja kun siirryttiin ylä-asteelle, niin tilanne oli jo katastrofaalinen. Lintsasin paljon ja tilanne kotona kävi kokoajan hankalammaksi. Kuvioihin tuli lastensuojelu ja psykiatrit kun yritettiin selvittää että mikä perkele sitä lasta oikein riivaa. 14-vuotiaana kokeilin pilven polttamista ensimmäisen kerran. Se kokemus muutti elämäni lopullisesti, päätin että en aio olla enää ikinä selvinpäin. Meillä oli tiivis kaveriporukka jonka kanssa polttelimme. Lupasimme toisillemme ettemme kokeile ikinä vahvempia huumeita. Meni n.6kk niin kokeilin ensimmäisen kerran Subutexiä ja Lyricoita. Sitten luvattiin ettei koskaan käytetä suonensisäisesti. Meni taas noin puoli vuotta pilveä poltellessa ja Subutexiä ja muita lääkkeitä käyttäessä kunnes ystäväni tarjosi minulle ensimmäisen kerran amfetamiinia. Kokeilin sitä nuuskaamalla ja se ei tehnyt minuun vaikutusta. Sitten seuraavan kerran ystäväni hehkutti että minun kannattaisi kokeilla sitä suonensisäisesti ja suostuin. En ole koskaan kokenut vastaavaa rakastumisen tunnetta. Kaikki ongelmat joita mulla oli pyyhittiin yhdellä painalluksella pois. En ollut enää epävarma, ahdistunut, häpeissäni tai ujo. 15-19v käytin amfetamiinia ja muita huumeita kokoajan kasvavalla tahdilla ja uskottelin itselleni etten ole riippuvainen huumeista kun en käytä joka päivä suonensisäisesti. Kun ikää tuli niin kaverit alkoi vaihtumaan. Lapsuudenkaverit oli vaihtunut kokonaan huumeita työkseen käyttäviin ihmisiin. Aloin myymään huumeita rahoittaakseni käyttämiseni ja se sujuikin jonkun aikaa hyvin.

Lopulta kaikki kuitenkin kaatui, koska olin kokoajan vain huonommassa ja huonommassa kunnossa ja nyt huomasin että käytänkin päivittäin suonensisäisesti, mutten jaksanut enää välittää. Rakastin sitä yhä. Erilaisten sattumuksien kautta päädyin Villaan helmikuussa 2014. En mennyt katkon kautta koska en uskonut sellaista tarvitsevani. Kolme viikkoa menikin sitten oloja kärsiessä. Ihmettelin että minne olin tullut kun talo on täynnä nuoria jotka hymyilevät ja puhuvat asioistaan toisilleen. Olin vihainen ja se purkautui muihin ihmisiin pienimmästäkin syystä. En osannut puhua tunteistani, en edes tiennyt että minulla on sellaisia muuta kuin pelko ja viha. Myös ajatukseni hoitopaikasta romuttui kun luulin että menen syömään lääkkeitä ja nukkumaan ja syömään mutta hyvinkin pian tajusin että täällähän joutuu tekemään asioita esim siivoamaan ja pyykkäämään itse. Eräs toinen kuntoutuja opetti mua käyttämään pesukonetta 19-vuotiaana. Mulla oli paljon maksamattomia huumevelkoja ja ajattelin etten selviä niistä ikinä. Kotiuduin kesäkuussa 2014 ja olin siinä vaiheessa jo varma että haluan pysyä selvinpäin ja se on ainoa keino millä selviän hengissä. Pikkuhiljaa aloin toteuttamaan Villassa oppimiani keinoja, tunteistani puhumista sekä koitan olla toimimatta ensimmäisen reaktion mukaan. Pidin tiiviisti yhteyttä Villaan ja muihin jälkihuoltolaisiin ja tehtiin hyviä reissuja mm. Serenaan ja Villan juhannuksenviettoon yms. Nyt 2,5v myöhemmin olen täysin työkykyinen, kaikki huumevelkani ja ulosottovelkani on maksettu. Opiskelen oppisopimuksella nuoriso ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja olen tehnyt yhden työharjoittelujakson Villassa. Minulla on ystäviä, iso viihtyisä asunto, tarpeeksi rahaa sekä suurinosa mielenterveydestäni on palautunut. Villassa oleminen käänsi täysin elämäni suunnan ja vaikka itse olenkin kaiken työn tehnyt, niin olen ikuisesti kiitollinen Villan henkilökunnalle että sain mahdollisuuden muutokseen. Ohjaajat ja muut kuntoutujat usko muhun kun oma meinas alkaa loppumaan. Lähimmät ystäväni olen myös saanut Villan kautta ja ilman heitä en usko että elämäni olisi yhtä elämisen arvoista. Ollaan kaikki ku veljiä ja siskoja. Villa on ensimmäinen paikka minkä oon tuntenut kodiksi sekä ensimmäinen paikka missä mulla oli koskaan turvallista olla.

Poika